Huomasin tuossa muutama vuosi sitten, aika pian tämän blogin perustettuani, ettei sen pitäminen ollutkaan minun juttuni. Ehdin aloittaa niitä jopa kaksi, tämän ja toisen englanninkielisen, jousiammuntaan keskittyvän. Mitä oikein tapahtui?
No ensinnäkin, kuten elämässä usein, kaikki lähtikin menemään täysin eri tavalla kuin suunnitelmissa.
Kaikki muuttui, kaikki kääntyi päinvastaiseksi, tapahtui kaikenlaista, surullisiakin asioita, enkä enää edes voinut ampua kilpaa. Erittäin pahaa anemiaa (jonka syy tähän mennessäkään ei ole selvinnyt) sairastavalle kun ei kilpaharjoittelu hevin onnistu. Been there done that. Jouduin jättämään rakastamani jousiammunnan. Ja pian huomasin olevani tilanteessa, jossa kaikki muukin entinen yhtäkkiä oli aivan kuin viety minulta.
Töitä sentään onneksi riitti, joten pysyin pinnalla - joten kuten.
Alun perin perustin tämän blogin halusta kirjoittaa ja jakaa asioita, joiden parissa päivät pitkät puuhastelin. Aika moni asia liittyi kirjoittamiseen, kulttuuriin ja etenkin jousiammuntaan. Mutta suoraan sanottuna oma elämäni ei ollut tarpeeksi mielenkiintoinen.
Niinpä muutin suuntaa ja aloin kirjoittaa romaania. Ensin syntyi muutamia harjoitelmia historiallista seikkailuromaania varten, sitten kauhuromaanin synopsis ja jonkin ajan kuluttua itse kauhuromaani. Sitten tuli vielä road trip -tyyppinen nuorten romaani, sen jälkeen dystopia, novelli ja lopuksi viikinkiromaani. Kaikki pöytälaatikoon, tietysti, minne muuallekaan? Lähetin tekstejäni kilpailuihin ja kustantamoihin laihalla menestyksellä. Mutta eipä siinä mitään, sillä jos ei mitään odota niin ei mitään menetäkään...
Sitten tapahtui käänne. Muuan kustantamo, johon olin lähettänyt erään käsikirjoitukseni, ei koskaan vastannut postiini juuta eikä jaata, sen sijaan runsan puolen vuoden kuluttua siitä kun olin toimittanut sinne käsikirjoitukseni, kustantamo julkaisi erään oman, jo aiemmin julkaisseen kirjailijansa romaanin, joka (kuten myöhemmin havaitsin) alkoi samanlaisella kohtauksella kuin oma käsikirjoitukseni. Kirjan ilmestyessä huomasin, niin myös uskolliset koelukijani, että moni juonellinen elementti tuossa romaanissa oli samanlainen kuin käsikirjoituksessani. Kyse ei voinut olla sattumasta. Valitettavasti ideat eivät kuitenkaan kuulu tekijänoikeuden piiriin, joten mitään väärää ei periaatteessa ollut tapahtunut. Silti paska juttu minulle. Olin järkyttynyt.
Sattumalta aavistin asian hyvissä ajoin ennen kuin kyseinen kirja oli tullut myyntiin. Niinpä tein nopean päätöksen ja jaoin tiiliskiviseikkailuni kolmeen osaan, joista ensimmäisen julkaisin hirvittävällä tahdilla. Kirjoitin yötä päivää ja jopa työnantajani jousti kanssani. Kyllä, sellaisia työnantajia todellakin on olemassa. Suuri kiitos hänelle tuesta!
Ehdin kuin ehdinkin maaliin ensin, ja kolmessa viikossa oma kirjani oli ulkona! Kiirettä piti, enkä voinut siinä vaiheessa millään tietää, kuinka paljon käsikirjoitukseni aineksista oli joutunut jonkun muun romaaniin.
Tällä hetkellä kirjoitan päivät pitkät, myös työkseni, koska olen freelancetoimittaja. Bloginpito jääköön siis toistaiseksi.
Näin minusta tuli lopulta omakustantaja, ja kolmas kirjani on viimeistelyssä. Toki kirjasarjallani on oma blogisivustonsa, mutta se toimittaa pikemminkin nettisivun virkaa, eikä sitä ole tarkoitus päivittää viikoittain. Historiallisia ja opettavaisia juttuja sinne silloin tällöin ilmestyy, jos minulla sattuu olemaan jotakin sanottavaa. Historia kun on paljon mielenkiintoisempaa kuin yksittäisen kirjoittajanörtin elämä.
Romaaneissani sain myös käyttää hyväkseni kaikkea sitä, mitä ennestään tiesin historiasta, arkeologiasta, keskiaikaisesta taisteluratsastuksesta ja etenkin jousiammunnasta.
Kirjoittelemisiin siis muilla areenoilla, klikkaa itsesi viikinkiaikaan ja seikkailuun osoitteessa Kadonneen valtakunnan aikakirjat
CU
Onnen etsinnässä oli erään köyhän naisen lifestyleblogi, jota hän ei ajanpuutteen takia jaksanutkaan kirjoittaa, hyvistä aikeistaan huolimatta. Sen lisäksi kirjoittajan oma elämä oli tylsääkin tylsempää, eikä siinä lopulta tapahtunut mitään merkittävää, ellei vastoinkäymisiä oteta lukuun. Mutta onneksi blogin tekstit ovat ajattomia ja hyödyllisiä. Tervetuloa!