Näin alkaa Cecilia Putkinotkon nimimerkillä kirjoittama kolumni, joka on alunperin julkaistu Jousiampuja-lehdessä vuonna 2010. Minulla on lupa ja haluan pistää sen blogiini, sillä siinä kiteytyvät mielestäni monet jousiammuntaharrastuksen hienouksista.
"Jousiammunnan alkuperä ulottuu pitkälle esihistoriaamme. Se on saanut alkunsa tappamisesta, olipa kyseessä sitten ravinnon hankkiminen tai sota. Jousen käyttö sota-aseena alkoi kuitenkin hiipua pian keskiajan jälkeen; toisaalta 1627 oli Englannissa vielä jousimiesjoukkoja. Sotainen tarkoitus on hävinnyt, ja paremmuudesta taistellaan nyt hyvillä mielin ja turvallisesti kilparadoilla.
Meille suomalaisille elämä tuppaa jostain syystä usein olemaan yhtä kärsimystä ja asenteemme on kaikesta yltäkylläisyydestämme huolimatta joskus uskomattoman negatiivinen. Ihmiset marisevat paljon turhasta! Tekisi mieli pistää valittajat hetkeksi jousiammuntaradalle. Jousiammunta kun on teknisessä vaikeudessaan erinomaista kehon ja mielen hallinnan opetusta. Jousiammunta opettaa elämää.
Sananlaskun mukaan 'purjehtiminen on tärkeää, eläminen ei'. Samasta ideasta on muitakin variaatioita kuten 'vain puutarhanhoito on tärkeää eikä sekään ole kovin tärkeää.' Entäpä sitten 'jousiammunta on tärkeää, eläminen ei' tai 'vain jousiammunta on tärkeää, eikä sekään ole kovin tärkeää'?
Jousiammunta opettaa malttia, pitkäjänteisyyttä sekä kykyä sietää pettymyksiä. Jousiammunnassa 'kaikki mulle heti' -asenne ei ole mahdollinen. Toisaalta elämää – tai jousiammuntaa – ei kannata ottaa myöskään turhan vakavasti.
Jousiammunta saattaa olla myös hyvin filosofista ja seremoniallista touhua - jos niin halutaan. Tästä hyvä esimerkki on saksalaisen filosofin Eugen Herrigelin kirja Zen ja jousella ampumisen taito. Mutta ei meidän tarvitse olla mitään mystikkoja: ihan tavallisen treenin aikana, varsinkin ulkona autiolla kentällä ja täydellisen keskittymisen tilassa voi tuntea olevansa yhtä ympäröivän energian ja luonnon kanssa: olla läsnä tässä hetkessä. Elämä saa merkityksen ja ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Vain tämä hetki ratkaisee, vain tämä nuoli on tärkeä.
Emme pysty suunnittelemaan elämää yhtään sen enempää kuin meidän kannattaa huolehtia, mihin seuraavat 30 nuolta osuvat. Tai mihin edeltävät 30 nuolta ovat osuneet, niitä kun emme saa napattua takaisin.
Tämä kaikki saattaa kuulostaa hyvin banaalilta, mutta niin elämässä kuin jousiammunnassakin nämä yksinkertaiset totuudet usein unohtuvat. Suosittelen jousiammuntaa kiireiselle nykyihmiselle. Kuten kaikessa muussakin, keskity jousiammunnassa olennaiseen: tekemiseen. Silloin saatat löytää myös itsesi – ainakin aika ajoin."
Cecilia Putkinotko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti