Tunnustan, että olen hellittänyt tahtia viime vuosina, sillä huomaan, ettei kiire tee minulle hyvää. Itse asiassa sydämeni ei kestä sitä! Tempaudun helposti mukaan tapahtumiin, tunnelmiin, pyörteisiin. Lopulta ympärilläni tapahtuu niin paljon kaikkea, etten tahdo pysyä menossa mukana. Sydämeni tykyttää vimmatusti, posket kuumottavat, veranpaine nousee.
Nykyaikana ei arvosteta hitautta, harkitsevuutta eikä kiireettömyyttä. Ei ainakaan työelämässä. Ympärilläni on paljon tehokkaita ihmisiä, ja arvostan heitä suuresti. En nimittäin ymmärrä, miten he pystyvät niin moneen, ja niin nopealla tahdilla. Minä tulen vain levottomaksi, jos vauhti kiihtyy liikaa. Olenkin opetellut syvähengitystä, jolla saan palautettua itseni jälleen maanpinnalle. Se on yksi asia, jonka hallitsen jopa melko hyvin, tilanteessa kuin tilanteessa. Onhan sekin jotakin.
Kiire lymyilee kuulemma pään sisällä. Miten karkotan sen?
Syytin ennen työelämää kiireistäni. Nyt kun en ole töissä, niin olen lähestulkoon yhtä kiireinen. Miten se voi olla mahdollista? Olen kiireinen koko ajan, yhä edelleen! Paljastui siis vihdoin, että kiire on kuin onkin itseaiheutettua. No voi sun!
Myönnän, että työ oikeasti voi olla kiireinen, olipa työntekijä kuinka organisoitunut tahansa. Minullakin oli kerran sellainen työ: en ehtinyt tehdä kaikkea, mitä piti, eikä kukaan tuntunut kuuntelevan vastaväitteitä tai valituksiani siitä, etten ehdi kaikkea. Käytin hyväkseni kaikki osaamani organisointikikat, kahlasin ajankäytön aapiset sun muut ja opettelin priorisoimaan. Yhtäkaikki, olin hyvin ahdistunut, sillä tulos oli se, etten lähestulkoonkaan saavuttanut vaadittuja tavoitteita. Työstäni oli tullut todellinen riippakivi, kaaoksen ja pahan mielen aiheuttaja, joten vaihdoin lopulta työpaikkaa.
Jo monta vuotta sitten tutustuin Anja Kuloveden kirjoittamaan teokseen Kiireenkesyttäjän käsikirja. ”Kukaan muu ei voi lahjoittaa meille kiireettömyyttä, sillä se on tila korviemme välissä” tekijä kertoo. Itse en (todellakaan!) ole mikään ekspertti, pelkkä harjoittelija vasta, joten kannattaa lukea lisää Kiireenkesytyksen omilta sivuilta http://www.kiireenkesytys.fi
Miten tuon kiireenkarkotuksessa pääsee alkuun? Minulla ei ole eikä ikinä tule olemaan rahaa hienoihin kiireenkesytyskursseihin. Toisaalta työ kuin työ on tehtävä itse ja kokemus on paras opettaja. Mielestäni hyvästä kirjasta on kyllä alussa apua, jos on tyystin neuvoton.
Priorisointia...
Tässä on viisaampien kirjoituksista pari poimintaa, joita olen alkanut itsekin pikkuhiljaa noudattaa. Ainakin näillä ajatuksilla pääsee alkuun:
- Mieti, mitä haluat elämältä. Mikä on sinulle ja perheellesi tärkeää? Unohda muu. Keskity niihin asioihin, jotka ovat tärkeimpiä ja jotka tekevät sinut tyytyväiseksi ja onnelliseksi. Tämän jälkeen poista kaikki ei-tärkeät asiat.
Tuumasta toimeen. Tein itse jo joitakin vuosia sitten ensi kertaa listan itselleni tärkeistä asioista ja mietin, mihin haluan käyttää kallisarvoisen aikani. Kun tärkeimmät asiat on kartoitettu, alkaa suunnitelu. Ja sen jälkeen suunnitelman toteuttaminen...
Vauhtiin voi siis päästä jo kynällä, paperilla ja pienellä ajatustyöllä. Paljosta saattaa joutua myös luopumaan pelkästään siksi, että huomaa (kuten minä) että aika ja raha ei riitä kaikkeen, mitä haluaa - ja realistinenhan pitää toki olla, varsinkin työn ja toimeentulon kanssa...
Oma matkani on vasta alussa, ja varsinkin suunnittelu ja toteutus tuottavat usein tuskaa. Mutta eteenpäin kuljetaan, vaikkakin pieni askelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti