Matka alkaa: tutustun myönteiseen ajatteluun

Törmäsin kerran Keijo Tahkokallion kirjaan Ajattele myönteisesti – avaimia muutokseen. Itse asiassa minulle suositeltiin sitä, ja lopulta taivuinkin lainaamaan kirjan kirjastosta, vaikka en uskonutkaan saavani kirjasta mitään irti. Pohjimmiltani olen kuitenkin pessimisti, mutta niin kai monet suomalaiset ovat. Tunnenhan monia, itseäni vielä pahempia tapauksia. Senpä takia en ollut tullut ajatelleeksi, että oikeasti myönteisesti ajattelua voi harjoitella. Tai että siitä olisi lopulta jotain iloa. Koska pessimistihän ei tunnetusti koskaan pety...

Tuumasta toimeen. Ensiksi tein muistiinpanoja keskeisimmistä ja minua liikuttavista asioista. Itse asiassa luin kirjaa sillä mielellä, että löydän positiivisen vireen ainakin tärkeään harrastukseeni: jousiammuntaan. Siinä, kuten urheilussa muutenkin, usko omaan suoritukseen pitäisi olla järkkymätön ja myönteinen.

Hyvät ja huonot asiat vuorottelevat elämässä omia aikojaan ja toisistaan riippumatta. Emme voi kontrolloida niitä. Sen sijaan voimme vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme asioihin. Vaikuttaa simppeliltä, mutta ainakin minulle se on ollut vaikeaa käytännössä. Yhä edelleen täytyy tehdä töitä oikein hartiavoimin, etteivät kielteiset tunnelmat valtaa mieltä, kun jotakin ärsyttävää tapahtuu. Samoin kontrollointiyritykset toistuvat päivittäin. Turhautuminenhan siitä on seurauksena. Negatiiviseen asiaan pitää ottaa myönteinen suhde. (Apua, miten vaikeaa!) Hyviä ajatuksia pitää oppia löytämään, erityisesti kiireisenä ja stressaavana aikana.

Mielikuvitus voittaa tahdon kuulemma aina. Joten jos tahdon jotain asiaa, niin minun täytyy tahtomisen lisäksi kuvitella se: jos haluan onnistua jossakin, niin pitää kuvitella itsensä onnistumassa. Ensimmäinen, ja päivittäinen kotiläksyni.

Lue lisää kirjasta:
Tahkokallio, Keijo: Ajattele myönteisesti: avaimia muutokseen, 1992