Kun ei huvita - tai ei voi - tehdä mitään (hyödyllistä)

En ole jaksanut kirjoittaa piiiitkiin aikoihin blogiini. On se vähän häirinnyt. Nimittäin se, ettei saa itsestään mitään irti, eikä oikein huvitakaan. Enkä voi luvata edes itselleni, josko tekstiä tulisi jatkossa.... Mitä jos ei vaan huvita - mikään? Tai jos ei pysty. On näihin tällaisiin hetkiin syynsä. Useimmiten vastoinkäymiset. Kuten läheisen poismeno. Mutta yhteiskunnan paineet - ja kotikasvatus - huolehtivat siitä, että toimettomuuden jakso saattaa jäytää ihmistä kovastikin tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme.

Nykyaikana pitäisi olla äärettömän tehokas ja tuottelias kaikessa. Myös omissa harrastuksissa ja vapaa-aikana. Nyt kai sen voin jo itselleni tunnustaa: olen väsynyt tehokkuuteen. Joskin sitä toivoo - varmaan ikuisesti - olevansa aikaansaava. 

Olen viime aikoina, tarkemmin sanottuna kolmen kuukauden ajan - muodikkaasti downshiftannut. Ja se on ollut melko mukavaa. Paitsi että olen ollut varmaan kiireisempi kuin silloin, kun olin vielä töissä. Voin vakuuttaa, ettei tämä muotioikku ole täysin tapahtunut edes omasta tahdostani: minkäs sille voi, jos hakee ahkerasti koulutusta vastaavaa työtä uudelta paikkakunnalta, mutta ei saa edes haastattelukutsua!

Aika usein julkisuudessa downshiftaamisesta mielipiteensä pääsevät lausumaan myös muutamat hyväosaiset talouselämästä (mahdollisesti jotain?) tietävät tahot, jotka syyttävät downshiftaajia taikka jonkinmoisen muun välivuoden pitäjiä loiseläjiksi. Tämä on rasittavaa ja alentavaakin. Varsinkin sellaiselle, joka vuosien varrella on varsin ahkerasti tienannut verorahoja valtiolle ja kunnalle sekä elättänyt myös muita, eikä ole ikinä ollut työtön. Tai sellaisille nuorille, jotka haluavat tehdä töitä, mutta eivät löydä omaa paikkaansa millään ilveellä eivätkä millään ehdoilla. 

Haluan minäkin tehdä töitä, totta helvetissä, mutta joskus - kun huomaa kiiruhtaneensa elämässä pikajunan lailla eteenpäin vuosien ajan ja laiminlyöneensä ystäviä ja muita läheisiä - on pakko hetkeksi hellittää tahtia ja miettiä, mihin suuntaan menee seuraavaksi. 

Suotakoon se heille (tai meille), jotka joutuvat tai haluavat pysähtyä. Heidän ihmisarvonsa ei siitä pitäisi laskea mihinkään, toisin kuin muutamat ns. yltiökapitalistit ja 'upporikkaat nallet' yrittävät keskustelunavauksissaan vakuuttaa.