Eipä siinä mitään, että kaapit ovat täynnä muistiinpanoja ja monisteita, mutta sen lisäksi minulla on lukuisia ns. itsehoitokirjoja eri aiheista. Kun muutin kaupungista maalle, niin muuttoruljanssi jotenkin paljasti nämä kirjat, jotka olivat arjen kiireissä ja vuosien varrella unohtuneet kirjahyllyihini pölyttymään. Olen ostanut näitä opuksia erityisesti matkoiltani, mm. lentokentiltä, joten osa niistä englanninkielisiä.
Kun katselen kirjojani, niin olen muistikuvieni mukaan lukenut niistä kyllä jokaisen kannesta kanteen. Ja olen ostanut ne aina tarpeeseen. Samalla mietin, että onko elämä niin vaikeaa, että on luettava ohjeita kirjoista? Luulenpa, että toisille on, toisille ei. Minulla on monia ystäviä ja sukulaisia, jotka tuntuvat spontaanisti elävän tasapainoista elämää. He tuntuvat tietävän, mitä milloinkin pitää tehdä. Minulle taas kaikki elämässä on ollut aina jotenkin monimutkaista. Ulkoisesti näytän ehkä toimivan samalla tavalla kuin monet muutkin ihmiset, mutta sisällä velloo vähän väliä joku rajuilma - tai levottomuus muuten vain.
Kirjojen löytymisen myötä huomaan, että vuosien varrella olen etsinyt näistä itsehoito-oppaista vastauksia mitä erilaisimpiin haasteisiin, kuten perfektionismiin (Monica Ramirez Bascon Never Good Enough: Freeing Yourself from the Chains of Perfectionism), työelämän kinkkisiin tilanteisiin (Barrie Jaegerin Making Work Work for the Highly Sensitive Person) tai ajankäytön probleemeihin (Ystävämme aika, Kiireenkesyttäjän käsikirja), jne.
Mahdanko olla viisaampi nyt, kirjat luettuani? Elämää kun ei lopulta voi oppia kirjoista. No, on kuitenkin toisaalta ihan hyvä saada edes joitain ohjeita, jos tuntee joskus olevansa umpikujassa, vaikka sitten kirjoista, jos - ja kun - muualta ei saa apua.
Huomaankin jatkavani ohjeiden kirjoittamista nyt tänne nettiin. Pikku hiljaa. Voihan vaivalla tehtyjä muistiinpanoja jakaa toisillekin. Ehkä niistä on jollekin muullekin apua? Ja netissähän kaikki vielä kuulemma säilyy lähes ikuisesti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti